Viimeisessä elokuvassaan Visconti palaa kulttuurimiljööseen, johon itse syntyi. Gabriele d’Annunzion tarina yli-ihmisestä on saanut eettisesti uuden sävyn: säälittävän ylimyksen taistelu kuviteltuja vihollisiaan vastaan johtaa itsetuhoon. Viscontin kauneimpiin kuuluvassa elokuvassa näyttelijätyö on nyansoidumpaa kuin koskaan, ja äänimaailma luo hienovireisen ja tunnelmallisen kokonaisuuden.